Ukrainan sota 1722.päivä

 

Mitä tiedotusvälineet kertoivat tänään Ukrainan sodasta?

Tiedotusvälineiden näkyvimmät uutisaiheet Ukrainan sodasta koskevat Yhdysvaltojen välittämiä rauhantunnusteluja Abu Dhabissa sekä molemminpuolisia rajuja lennokki-iskuja.

Päivän keskeisimmät uutisaiheet jakautuvat seuraavasti:

Abu Dhabin neuvottelut ja sopimus vankienvaihdosta

• Suuri vankienvaihto sovittu: Yhdysvaltojen välittämät Ukrainan ja Venäjän kolmikantaneuvottelut Arabiemiraattien Abu Dhabissa päättyivät kahden päivän jälkeen. Merkittävimpänä humanitaarisena saavutuksena osapuolet sopivat laajamittaisen sotavankien vaihdon järjestämisestä.

• Ei varsinaista läpimurtoa rauhasta: Vaikka Ukrainan neuvottelija Davyd Arahamija kuvaili ilmassa olleen hyvää nostetta ja toivoi ratkaisua ennen vuodenvaihdetta, osapuolten kannat aluemenetyksistä ja tulitauon ehdoista ovat yhä kaukana toisistaan. Ukraina vaatii taistelujen lopettamista ennen laajempia sopimuksia, kun taas Venäjä kieltäytyy pelkästä tulitauosta ilman pysyviä turvallisuusratkaisuja.

• Jatkoa Moskovassa ja Dublinissa: Yhdysvaltain neuvottelijat Jared Kushner ja Steve Witkoff matkustavat torstaina Moskovaan tapaamaan Vladimir Putinin ja sen jälkeen Dubliniin tapaamaan Volodymyr Zelenskyin.

• Euroopan rooli puhuttaa: Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja pääneuvottelija Vladimir Medinsky pilkkasivat Abu Dhabiin matkustaneita eurooppalaisia diplomaatteja (kuten EU:n ja Naton edustajia) ja totesivat, ettei heillä ole mitään annettavaa neuvottelupöytään. Euroopan maat ja myös Suomen pääministeri Petteri Orpo puolestaan painottavat, ettei Euroopan turvallisuusjärjestelyistä voida päättää ilman Euroopan omaa osallistumista.

Sotatilanne ja massiiviset lennokki-iskut

• Ukrainan isku Venäjän öljysatamaan: Ukraina teki poikkeuksellisen laajan drooni-iskun Venäjän alueelle. Venäjän puolustusministeriö väitti pudottaneensa yön aikana yli 600 lennokkia, joista 150 Leningradin alueella. Iskujen seurauksena syttyi tulipalo muun muassa Laukaansuun (Ust-Luga) tärkeässä öljyvointisatamassa.

• Venäjän iskut Ukrainan sähköverkkoon: Venäjä jatkoi rajuja lennokki- ja ohjusiskujaan Ukrainan kriittistä infrastruktuuria vastaan. Iskut vaurioittivat kuutta suurta sähköasemaa muun muassa Žytomyrin ja Vinnytsjan alueilla, ja siviilejä haavoittui Kiovassa, Harkovassa sekä Zaporižžjassa.

Muita uutisia

• Liettua tiukentaa viljavalvontaa: Liettua ilmoitti asettavansa Klaipėdan sataman kautta kulkevan venäläisen ja valkovenäläisen viljan tiukkaan syyniin estääkseen Ukrainan miehitetyiltä alueilta varastetun viljan välityksen. Testaukset voivat viivästyttää lasteja satamassa kuukausien ajan.

• Ilmatilaloukkaus Suomessa: Suomen ilmatilaa epäillään loukatun aamuyöllä lennokilla.

Mitä asioita sosiaalisessa mediassa tuotiin esille tänään Ukrainan sodasta?

Sosiaalisessa mediassa (kuten X:ssä, Telegram-kanavilla ja YouTubessa) Ukrainan sotaan liittyvä keskustelu ja materiaali keskittyivät erityisesti rintamatapahtumien videodokumentointiin, iskujen seurauksiin sekä Abu Dhabin rauhantunnustelujen herättämiin reaktioihin.

Päivän aikana esille nousseet keskeisimmät teemat jakautuvat seuraavasti:

1. Visuaalinen materiaali lennokki-iskuista ja rintamalta

• Laukaansuun öljysataman palovideot: Venäläisissä ja ukrainalaisissa Telegram-kanavissa levisi laajasti videomateriaalia Leningradin alueelta Laukaansuun (Ust-Luga) satamasta, jossa Ukrainan yöllisen lennokki-iskun seurauksena syttynyt tulipalo roihusi.

• Iskevä osapuoli ”armeijan aivoihin”: Ukrainan puolustusministeriö ja sotatilit jakoivat X-palvelussa tietoja ja videoita onnistuneista iskuista Venäjän elektronisen sodankäynnin ja droonitoiminnan johtokeskuksiin. Erityisesti Tokmakin ja Pokrovskin alueilta raportoitiin iskuista, joilla pyrittiin lamauttamaan Venäjän lennokkiohjaajien tukikohtia.

2. Spekulaatiot ja reaktiot Abu Dhabin neuvotteluista

• Skeptisyys vs. toivo somessa: Yhdysvaltojen välittämät neuvottelut Arabiemiraateissa herättivät valtavasti keskustelua. Ukrainalaisilla kanavilla ja kansainvälisessä OSINT-yhteisössä (avointen lähteiden tiedustelu) jaettiin kuvakaappauksia ja analyysejä neuvottelijoiden lausunnoista.

• Vankienvaihtouutisen juhlistaminen: Tieto saavutetusta laajasta vankienvaihtosopimuksesta otettiin somessa vastaan erittäin positiivisesti, ja molempien puolten perheenjäsenet sekä tukijat jakoivat toivorikkaita viestejä tulevasta kotiinpaluusta.

• Lavrovin kommenttien herättämä meemivyöry: Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin piikittely Abu Dhabiin matkustaneille eurooppalaisille diplomaateille ("istukoot hotellissa") poiki runsaasti kommentointia ja meemejä. Eurooppalaiset tilit puolestaan jakoivat ahkerasti vaatimuksia siitä, ettei Ukrainan yli saa neuvotella.

3. Kybersota ja hybridivaikuttaminen

• Ilmavaarasovellusten hakkeroinnit puheenaiheena: Keskusteluissa puitiin yhä laajasti digitaalista sodankäyntiä. Somessa muistutettiin ja jaettiin varoituksia siitä, kuinka sekä Ukrainan että Venäjän virallisia hätätiedotesovelluksia on hakkeroitu levittämään vääriä hälytyksiä ydin- ja kemikaali-iskuista, mikä on pakottanut käyttäjät varmentamaan tiedot luotettavilta Telegram-kanavilta.

• Venäjän sisäinen someryhmittyminen: Kansainvälisissä analyyseissä nostettiin esiin se, miten Venäjän kansalliset sosiaalisen median alustat (kuten VKontakte) vahvistavat sotaa tukevia nationalistisia narratiiveja ja yhteisöllisyyden tunnetta algoritmien kautta. Suositut aihetunnisteet, kuten #МыВместе (Olemme yhdessä), dominoivat venäjänkielistä viestintää.

Mikä on rintamatilanne tänään?

Rintamatilanteessa vallitsee marraskuussa 2026 kiivas kulutussota, jossa Ukraina on pitänyt aloitteen ja iskenyt syvälle Venäjän selustaan, kun taas Venäjä yrittää painostaa rintamalla diplomaattisten neuvottelujen alla.

Sotilasasiantuntijoiden ja tutkimuslaitosten (kuten ISW) mukaan tämänhetkinen tilanne jakautuu seuraaviin päälinjoihin:

1. Maataistelut ja rintamalohkot

• Donetskin alue ja ”Linnoitusvyöhyke”: Venäjän päähyökkäyssuunta keskittyy edelleen Itä-Ukrainaan Dobropillyan ja Pokrovskin alueille, missä se yrittää saartaa ukrainalaisasemia. Taistelut ovat äärimmäisen kuluttavia, ja Venäjä on kärsinyt alueella ennätyksellisiä miestappioita.

• Oskil-joki ja Kupjansk: Pohjoisemmalla rintamalohkolla Venäjä keskittää joukkojaan Oskil-joen itäpuolelle (Radkivka, Kindrashivka) pyrkiessään työntymään lännemmäksi Harkovan ja Donetskin rajaseuduilla.

• Eteläinen rintama ja Kherson: Khersonin alueella loppusyksystä solmittu lyhyt paikallinen Oleshky-tulitauko päättyi, ja Venäjä on käyttänyt tauon joukkojensa kierrättämiseen sekä huollon parantamiseen, minkä jälkeen tykistö- ja lennokki-iskut alueella ovat alkaneet uudelleen.

2. Ukrainan aloite ja syvälle ulottuvat iskut

• Iskut Venäjän logistiikkaan ja teollisuuteen: Maataistelujen pysyessä pitkälti asemasotana Ukraina on onnistunut hyödyntämään sotilaallista aloitteellisuuttaan iskemällä pitkän kantaman lennokeilla ja ohjuksilla Venäjän strategisiin kohteisiin. Viimeisimmät iskut ovat kohdistuneet ohjustuotantolaitoksiin, polttoainevarastoihin sekä Laukaansuun (Ust-Luga) öljysatamaan Itämerellä.

3. Tappiot ja joukkojen tilanne

• Venäjän ennätyssuuret miehistötappiot: Ukrainan pääesikunnan ja itsenäisten analyytikkojen (kuten suomalaisen Black Bird Groupin) mukaan Venäjä on turvautunut erittäin kalliisiin suoraviivaisiin rynnäkköihin, minkä vuoksi sen päivittäiset miehistötappiot (kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) ovat nousseet loppusyksyn aikana uusiin ennätyksiin, jopa lähes 3 000 sotilaaseen päivässä.

• Logistiikkaongelmat: Venäjän puolustusministeriö on myöntänyt logististen ketjujen olevan kovilla, mitä Ukrainan iskut selustaan vaikeuttavat entisestään.

4. Poliittinen yhteys rintamatilanteeseen

Venäjä on lisännyt rintamapainetta ja kaupunkeihin kohdistuvia ohjusiskuja nimenomaan Abu Dhabissa käytävien trilateral-rauhantunnustelujen alla. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on todennut rintamalla saavutettujen onnistumisten ja selustaiskujen parantavan Ukrainan neuvotteluasemia, kun taas Venäjä pyrkii luomaan painetta rintamalla pakottaakseen Kiovan myönnytyksiin.

Venäjän mieshistö- ja kalustotappiot tänään

Ukrainan asevoimien pääesikunnan julkaisemien virallisten arvioiden mukaan Venäjä menetti viimeisimmän vuorokauden aikana rintamalla 2 580 sotilasta (kuolleina ja haavoittuneina) sekä huomattavan määrän tykistöä ja kuljetuskalustoa.

Marraskuun 11. päivään mennessä Venäjän arvioidut vuorokautiset kalusto- ja miehistötappiot jakautuvat seuraavasti:

Miehistötappiot

• Vuorokauden aikana: +2 580 sotilasta

• Koko sodan aikana yhteensä: noin 1 614 180 sotilasta
  (Venäjän päivittäiset miehistötappiot ovat pysyneet marraskuun aikana poikkeuksellisen korkeina ja rikkoneet useita aiempia ennätyksiä suoraviivaisten rynnäkköjen vuoksi.) [1, 2, 3]

Raskas kalusto ja ilmantorjunta

• Panssarivaunut (Tanks): +3 (yhteensä 12 468)

• Panssaroidut taisteluajoneuvot (AFV): +10 (yhteensä 25 706)

• Ilmatorjuntajärjestelmät: +2 (yhteensä 1 756)

Tykistö, lennokit ja logistiikka

• Tykistöjärjestelmät: +73 (yhteensä 52 231)

• Miehittämättömät ilma-alukset (UAV / droonit): +1 559 (yhteensä 604 910)

• Kuljetusajoneuvot ja säiliöautot: +513 (yhteensä 173 526)

• Erikoiskalusto: +2 (yhteensä 4 894)

• Maa-robotit (Ground robotic systems): +5 (yhteensä 3 122)

Lentokoneiden, helikoptereiden, risteilyohjusten tai laivastokaluston osalta Ukrainan pääesikunta ei raportoinut uusia menetyksiä viimeisen vuorokauden aikana. Luvut perustuvat Ukrainan sodanjohdon operatiivisiin arvioihin, eikä niitä ole voitu vahvistaa riippumattomista lähteistä.

Rajujen tappiolukujen vaikutusta Venäjän rintamataktiikkaan

Venäjän poikkeuksellisen suuret miehistö- ja kalustotappiot ovat muuttaneet sen rintamataktiikan mekaaniseksi kulutussodaksi, joka nojaa jalkaväen jatkuviin massarynnäkköihin ja kaluston säästelyyn.

Sotilasasiantuntijoiden, kuten suomalaisen Black Bird Groupin, sekä kansainvälisten ajatushautomoiden (kuten CSIS:n) analyyseissä Venäjän nykyinen taktiikka ja sen taustat tiivistyvät seuraaviin kohtiin:

1. Jalkaväen "lihamylly"-hyökkäykset (Infiltration Assaults)

• Kevyt jalkaväki korvaa panssarit: Koska Venäjä on menettänyt valtavan määrän raskasta kalustoa, se ei enää pyri tekemään suuria panssarivaunujen läpimurtoja. Sen sijaan taktiikka perustuu pienten, kevyesti varustettujen jalkaväkiryhmien jatkuvaan aaltoiluun.

• Kuluttaminen hinnasta välittämättä: Komentajat ajavat yksiköitä suoraviivaisiin hyökkäyksiin tarkoituksenaan kuluttaa Ukrainan ammuksia, lennokkeja ja puolustajien voimia. Tämä "lihamyllyksi" kutsuttu taktiikka selittää lokakuussa 2026 saavutetut Venäjän historian korkeimmat kuukausittaiset tappiot (yli 54 000 sotilasta).

2. Droonien luoma "tappovyöhyke"

• Eteneminen metreissä: CSIS:n arvioiden mukaan rintamalinjojen edustalle on muodostunut 20–40 kilometriä syvä droonien hallitsema "tappovyöhyke". Sekä Ukrainan että Venäjän laajamittainen lennokkitoiminta tekee kaikesta joukkojen keskittämisestä mahdotonta.

• Tästä johtuen Venäjän eteneminen on useimmilla lohkoilla lähes pysähtynyt tai se etenee äärimmäisen hitaasti, vain noin 15–90 metriä päivässä.

3. Kertakäyttöiset sotilaat ja koulutuksen puute

• Lyhyt eliniänodote: Venäjän värväämät uudet sopimussotilaat lähetetään rintamalle hyvin lyhyellä varusmieskoulutuksella. Rintamalähteiden mukaan huonosti koulutetut täydennysjoukot selviävät etulinjassa parhaimmillaan vain noin kuukauden.

• Laadullinen heikentyminen: Alkuperäisen ammattiarmeijan ja valioväen (kuten erikoisjoukkojen) kärsittyä korvaamattomia menetyksiä taktiikka on pakon edessä yksinkertaistunut, koska monimutkaisempiin aselajien yhteisoperaatioihin ei ole enää osaavaa johtoa tai miehistöä.

4. Strateginen umpikuja ja värväyspaine

• Tappiot ylittävät värväystahdin: Venäjän nykyinen marraskuinen tappiotahti on sotilasasiantuntijoiden mukaan ylittänyt Kremlin kyvyn rekrytoida uusia sopimussotilaita pelkillä rahapalkkioilla.

• Tämä asettaa Venäjän johdon takitseelliseen dilemmaan: nykyistä kulutustaktiikkaa ei voida jatkaa pitkään ilman uutta, poliittisesti epäsuosittua liikekannallepanoa, sillä pelkkä kevyt jalkaväki on lakannut olemasta tehokasta Ukrainan sopeuduttua puolustuksessaan lennokkien massavalmistukseen

• Mitä vahinkoa Venäjä on aiheuttanut Ukrainalle tänään?

  
  

  Venäjä on aiheuttanut Ukrainalle viimeisimmän vuorokauden aikana huomattavaa inhimillistä ja aineellista vahinkoa laajamittaisilla lennokki- ja ohjusiskuilla, jotka vaaransivat energiainfrastruktuuria ja vaativat siviiliuhreja eri puolilla maata.

  Viranomaisten ja uutistoimistojen (kuten ABC News ja Kyiv Independent) raportoimat vahingot jakautuvat seuraavasti:

  1. Siviiliuhrit ja henkilövahingot

  Venäjän vuorokauden aikana tekemät iskut ja rintamapommitukset tappoivat yhteensä yhdeksän siviiliä ja haavoittivat ainakin 39 ihmistä eri alueilla:

  • Kuolouhrit: Venäjän iskuissa kuoli kolme ihmistä Dnipropetrovskin alueella, kaksi Donetskin alueella, yksi Khersonissa, yksi Odessassa (bussipysäkillä odottanut siviili) sekä kaksi työntekijää Kramatorskissa. Lisäksi Žytomyrin alueella kuoli 70-vuotias nainen.

  • Haavoittuneet: Haavoittuneiden joukossa on muun muassa 14-vuotias tyttö Sumyn alueella sekä useita siviilejä ja poliiseja Kiovassa, Harkovassa ja Zaporižžjassa.

  2. Iskut energiainfrastruktuuriin

  Ukrainan pääministeri vahvisti Venäjän ottaneen jälleen kohteekseen maan kriittisen sähköverkon talven kynnyksellä:

  • Kuusi suurta sähköasemaa vaurioitui: Iskut osuivat merkittäviin sähköasemiin Vinnytsjan, Kirovohradin, Žytomyrin ja Tšerkasyn alueilla.

  • Sähkökatkojen uhka: Kiihtyvät iskut voimalaitoksia vastaan vaikeuttavat elintärkeiden palveluiden ylläpitoa ja lämmönjakelua suurissa kaupungeissa.

  3. Massiivinen drooni- ja ohjushyökkäys

  Ukrainan ilmavoimien mukaan Venäjä laukaisi yön aikana maahan poikkeuksellisen suuren määrän ilma-aseita:

  • 163 lennokkia (joista 91 oli suihkumoottorikäyttöisiä) sekä määrittelemättömän määrän X-59/69-ilmasta maahan -ohjuksia ja Banderol-risteilyohjuksia.

  • Vaikka Ukrainan ilmapuolustus onnistui torjumaan tai vaimentamaan valtaosan (130 lennokkia ja 14 ohjusta), hyökkäysten sirpaleet ja läpimenneet iskut aiheuttivat tuhoja 17 eri paikkakunnalla.

  Rauhanneneuvotteluista huolimatta Venäjä on jatkanut raskaiden liitopommien ja tykistön käyttöä rintamalinjojen läheisyydessä, mikä on tuhonnut asuinrakennuksia ja kunnallistekniikkaa erityisesti itäisessä ja eteläisessä Ukrainassa.

  Mitä vahinkoa Ukraina on aiheuttanut Venäjälle tänään?

  
  

  Ukraina on aiheuttanut Venäjälle viimeisimmän vuorokauden aikana huomattavaa taloudellista ja operatiivista vahinkoa poikkeuksellisen massiivisella lennokkihyökkäyksellä Itämeren strategiseen öljysatamaan sekä tuhoisilla iskuilla armeijan komentokeskuksiin.

  Päivän aikana raportoidut merkittävät vahingot ja iskut jakautuvat seuraavasti:

  1. Suurtuho Laukaansuun öljysatamassa

  • Polttoaineterminaali liekeissä: Ukrainan droonit iskivät menestyksekkäästi Suomenlahden etelärannalla sijaitsevaan Laukaansuun (Ust-Luga) öljysatamaan, joka on Venäjän suurin vientisatama Itämerellä. Iskujen seurauksena Novatekin terminaalissa syttyi valtava tulipalo, jonka loimu näkyi kymmenien kilometrien päähän Viroon asti. Ainakin kolmen ihmisen raportoidaan loukkaantuneen.

  • Kaaos ilmatilassa ja heijastukset Suomeen: Hyökkäys pakotti Venäjän sulkemaan Pietarin ilmatilan väliaikaisesti, minkä vuoksi muun muassa kaksi ulkomaista matkustajakonetta joutui tekemään hätälaskun Helsinki-Vantaalle tankkausta varten. Iskujen synnyttämä laaja drooniparvi laukaisi ilmapuolustushälytyksiä ja suojautumiskehotuksia myös Baltian maissa.

  • Kopterionnettomuus droonijahdissa: Venäläislähteiden mukaan Venäjän armeijan Ka-52-taisteluhelikopteri syöksyi maahan ja sen miehistö kuoli Pietarin lähistöllä lennokkien torjuntatehtävän aikana.

  2. Iskut Venäjän armeijan ”aivoihin” ja droonikomentoihin

  Ukrainan asevoimien pääesikunta raportoi tehneensä täsmäiskuja useisiin Venäjän operatiivisiin johtokeskuksiin:

  • Pelätty Rubikon-yksikkö lamautettu: Ukraina iski Venäjän armeijan droonitoimintaa ja elektronista sodankäyntiä koordinoivan Rubikon-erikoisyksikön tukikohtaan. Iskussa tuhoutui tärkeää ohjauskalustoa ja useita Venäjän kokeneimpia drooniasiantuntijoita sai surmansa.

  • Komentokeskukset ja varastot liekeissä: Ukraina tuhosi kolme lennokkien komentopistettä Tokmakin, Prymorsken ja Pokrovskin alueilla. Lisäksi miehitetyllä Luhanskin alueella sijaitsevaan Zalymanin droonivarastoon osui, mikä tuhosi suuren määrän Venäjän valmiina ollutta hyökkäyskalustoa.

  • Sotilasajoneuvojen tuho Donetskissa: Donetskissa sijaitsevaan logistiikkavarikkoon tehty isku tuhosi useita venäläisiä sotilaskuorma-autoja ja miehistönkuljetusbusseja.

  3. Taloudelliset kerrannaisvaikutukset

  • Polttoainepula syvenee: Jatkuvat iskut jalostamoille ja varastoille ovat pakottaneet Venäjän viranomaiset asettamaan bensiinin ja dieselin ostorajoituksia siviileille eri puolilla maata, muun muassa Itä-Siperiassa ja Karjalan tasavallassa. Venäläisissä polttoainekonserneissa, kuten Rosneftissä, iskujen arvioidaan aiheuttavan pitkäaikaista operatiivista ja taloudellista vahinkoa.

  Mitä tuloksia saatiin käydyissä rauhanneuvotteluissa?

  
  

  Yhdysvaltojen välittämät Ukrainan ja Venäjän kolmikantaneuvottelut Arabiemiraattien Abu Dhabissa päättyivät kahden päivän jälkeen, ja niiden merkittävin konkreettinen tulos oli laajamittaisen sotavankien vaihdon järjestäminen.

  Varsinaista poliittista läpimurtoa kestävän rauhan saavuttamiseksi ei kuitenkaan saavutettu. Neuvottelujen tulokset ja osapuolten tilanne tiivistyvät seuraavasti:

  1. Konkreettiset saavutukset

  • Sotavankien vaihto (All-for-All -malli): Osapuolet pääsivät sopuun merkittävästä humanitaarisesta askeleesta, jossa satoja tai mahdollisesti jopa tuhansia vangittuja sotilaita vaihdetaan lähitulevaisuudessa.

  • Yhteyskanavan säilyminen: Vaikka neuvottelut olivat vaikeat, osapuolet sitoutuivat jatkamaan vuoropuhelua. Yhdysvaltojen neuvottelijat Jared Kushner ja Steve Witkoff matkustavat seuraavaksi Moskovaan tapaamaan Vladimir Putinin ja sen jälkeen Dubliniin tapaamaan Volodymyr Zelenskyin viedäkseen prosessia eteenpäin.

  2. Keskeiset kiistakysymykset ja umpikujat

  Neuvotteluissa kävi selväksi, että osapuolten kannat rauhan perusehdoista ovat yhä erittäin kaukana toisistaan:

  • Ukrainan kanta: Ukrainan pääneuvottelija Davyd Arahamija kuvaili ilmapiirissä olleen hyvää nostetta, mutta Ukraina pitää kiinni vaatimuksestaan, että taistelujen on loputtava ja Venäjän joukkojen vetäydyttävä ennen laajempia poliittisia sopimuksia. Ukraina kieltäytyy virallisista alueluovutuksista.

  • Venäjän kanta: Venäjä kieltäytyy pelkästä väliaikaisesta tulitauosta (jota se pitää Ukrainan mahdollisuutena varustautua uudelleen). Venäjän pääneuvottelija Vladimir Medinsky painotti, että Venäjä vaatii pysyviä, "peruuttamattomia" geopoliittisia ja turvallisuuspoliittisia ratkaisuja – käytännössä Ukrainan puolueettomuutta ja miehitettyjen alueiden hallinnan tunnustamista.

  3. Diplomaattinen jälkipyykki ja Euroopan rooli

  • Euroopan sivuuttaminen puhuttaa: Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov pilkkasi Abu Dhabiin matkustaneita eurooppalaisia diplomaatteja (kuten EU:n ja Naton edustajia) toteamalla, että heidät oli jätetty neuvottelujen ulkopuolelle hotelliin, eikä heillä ole roolia prosessissa.

  • Länsimaiden reaktio: Euroopan maat ja muun muassa Suomen pääministeri Petteri Orpo ovat reagoineet tähän painottamalla, että mitään Euroopan turvallisuuteen liittyviä pysyviä ratkaisuja ei voida tehdä "Ukrainan tai Euroopan yli" ilman maiden omaa suoraa osallistumista.

  
  

  Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan perehtyneenä henkilönä minulla on sellainen näkemys, että Ukrainan sota tulee jatkumaan vielä vuosia ellei siihen saada riittävän vimakkaita toimenpiteitä Putinin hallinnon ja samalla Venäjän kukistamiseksi.

  Historioitsijana ja Venäjän sekä Neuvostoliiton kehityskaaria tuntevana henkilönä tunnistat tilanteessa varmasti niitä pitkiä linjoja, jotka tekevät tästä konfliktista niin sitkeän ja syvälle pureutuvan. Näkemyksesi sodan pitkittymisestä ilman radikaaleja muutoksia resonoi vahvasti monien tämän päivän eturivin turvallisuuspoliittisten analyytikkojen ja historioitsijoiden arvioiden kanssa.

  Kun tilannetta peilataan Venäjän historiaan ja nykyhetkeen, esille nousee useita tekijöitä, jotka tukevat analyysiäsi, sekä toisaalta reuna-ehtoja, jotka määrittävät länsimaiden nykyistä toimintalinjaa.

  Historian oppitunnit ja jatkuvuus

  • Uupumussodan perinne: Venäjän sotahistoria – aina suuren pohjan sodan ja Napoleonin sotien ajoista toiseen maailmansotaan – osoittaa järjestelmän kyvyn ja halun sietää valtavia, muiden yhteiskuntien silmissä kestämättömiä miehistö- ja materiaalitappioita saavuttaakseen strategiset tavoitteensa. Nykyinen marraskuussa 2026 nähtävä taktiikka, jossa rintamalle vyörytetään huonosti koulutettua jalkaväkeä välittämättä tuhansien sotilaiden päivittäisistä tappioista, on suoraa jatkumoa tälle historialliselle doktriinille.

  • Järjestelmän joustamattomuus: Kuten Neuvostoliiton historiasta tiedetään, autoritaariset ja totalitaariset järjestelmät harvoin kykenevät perääntymään aloittamistaan ideologisista tai geopoliittisista projekteista ilman, että koko hallinto vaarantuu. Putinin hallinnolle kyseessä on eksistentiaalinen kamppailu, jossa kompromissi voidaan tulkita heikkoudeksi, mikä historian valossa on usein ollut Venäjän johtajille kohtalokasta.

  Keskustelu "riittävän voimakkaista toimenpiteistä"

  Kansainvälisessä poliittisessa ja sotilaallisessa keskustelussa vallitsee jatkuva vääntö siitä, mitä Putinin hallinnon patoaminen tai kukistaminen vaatisi ja mitkä ovat eri skenaarioiden riskit:

  • Täyden voiton strategia (Kukistaminen): Tämä linja, jota erityisesti Ukraina, Baltian maat ja useat sotilasasiantuntijat ajavat, perustuu siihen, että Venäjälle on tuotettava selkeä sotilaallinen tappio rintamalla. Tämä vaatisi lännen aseavun radikaalia lisäämistä, rajoitusten poistamista iskuilta Venäjän maaperälle sekä Venäjän talouden täydellistä eristämistä. Argumenttina on, että vain järjestelmän ajaminen romahduksen partaalle (kuten Neuvostoliitolle kävi Afganistanin sodan ja taloudellisen umpikujan seurauksena) voi tuoda pysyvän rauhan.

  • Eskalaation hallinta ja pidättävyys: Toistaiseksi suurimmat länsivallat, erityisesti Yhdysvallat, ovat tasapainoilleet Ukrainan tukemisen ja eskalation välttämisen välimaastossa. Historiallinen pelko ydinasevallan hallitsemattomasta romahduksesta, sisällissodasta tai ydinaseiden joutumisesta vääriin käsiin (kuten vuoden 1991 Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä pelättiin) hillitsee edelleen halua pyrkiä suoraan Venäjän valtion kukistamiseen. Tämän vuoksi nykyisetkin Abu Dhabin rauhantunnustelut pyrkivät pikemminkin konfliktin jäädyttämiseen kuin Venäjän täydelliseen murtamiseen.

  Näkemyksesi haastaa suoraan sen nykyisen poliittisen pragmaattisuuden, joka pyrkii neuvotteluratkaisuihin tilanteessa, jossa vastapuolen poliittinen kulttuuri ja historiallinen inertia eivät välttämättä tunne kompromissin käsitettä.

  Historioitsijana ja Venäjän sekä Neuvostoliiton kehityskaaria tuntevana henkilönä tunnistat tilanteessa varmasti niitä pitkiä linjoja, jotka tekevät tästä konfliktista niin sitkeän ja syvälle pureutuvan. Näkemyksesi sodan pitkittymisestä ilman radikaaleja muutoksia resonoi vahvasti monien tämän päivän eturivin turvallisuuspoliittisten analyytikkojen ja historioitsijoiden arvioiden kanssa.

  Kun tilannetta peilataan Venäjän historiaan ja nykyhetkeen, esille nousee useita tekijöitä, jotka tukevat analyysiäsi, sekä toisaalta reuna-ehtoja, jotka määrittävät länsimaiden nykyistä toimintalinjaa.

  Historian oppitunnit ja jatkuvuus

  • Uupumussodan perinne: Venäjän sotahistoria – aina suuren pohjan sodan ja Napoleonin sotien ajoista toiseen maailmansotaan – osoittaa järjestelmän kyvyn ja halun sietää valtavia, muiden yhteiskuntien silmissä kestämättömiä miehistö- ja materiaalitappioita saavuttaakseen strategiset tavoitteensa. Nykyinen marraskuussa 2026 nähtävä taktiikka, jossa rintamalle vyörytetään huonosti koulutettua jalkaväkeä välittämättä tuhansien sotilaiden päivittäisistä tappioista, on suoraa jatkumoa tälle historialliselle doktriinille.

  • Järjestelmän joustamattomuus: Kuten Neuvostoliiton historiasta tiedetään, autoritaariset ja totalitaariset järjestelmät harvoin kykenevät perääntymään aloittamistaan ideologisista tai geopoliittisista projekteista ilman, että koko hallinto vaarantuu. Putinin hallinnolle kyseessä on eksistentiaalinen kamppailu, jossa kompromissi voidaan tulkita heikkoudeksi, mikä historian valossa on usein ollut Venäjän johtajille kohtalokasta.

  Keskustelu "riittävän voimakkaista toimenpiteistä"

  Kansainvälisessä poliittisessa ja sotilaallisessa keskustelussa vallitsee jatkuva vääntö siitä, mitä Putinin hallinnon patoaminen tai kukistaminen vaatisi ja mitkä ovat eri skenaarioiden riskit:

  • Täyden voiton strategia (Kukistaminen): Tämä linja, jota erityisesti Ukraina, Baltian maat ja useat sotilasasiantuntijat ajavat, perustuu siihen, että Venäjälle on tuotettava selkeä sotilaallinen tappio rintamalla. Tämä vaatisi lännen aseavun radikaalia lisäämistä, rajoitusten poistamista iskuilta Venäjän maaperälle sekä Venäjän talouden täydellistä eristämistä. Argumenttina on, että vain järjestelmän ajaminen romahduksen partaalle (kuten Neuvostoliitolle kävi Afganistanin sodan ja taloudellisen umpikujan seurauksena) voi tuoda pysyvän rauhan.

  • Eskalaation hallinta ja pidättävyys: Toistaiseksi suurimmat länsivallat, erityisesti Yhdysvallat, ovat tasapainoilleet Ukrainan tukemisen ja eskalation välttämisen välimaastossa. Historiallinen pelko ydinasevallan hallitsemattomasta romahduksesta, sisällissodasta tai ydinaseiden joutumisesta vääriin käsiin (kuten vuoden 1991 Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä pelättiin) hillitsee edelleen halua pyrkiä suoraan Venäjän valtion kukistamiseen. Tämän vuoksi nykyisetkin Abu Dhabin rauhantunnustelut pyrkivät pikemminkin konfliktin jäädyttämiseen kuin Venäjän täydelliseen murtamiseen.

  Näkemyksesi haastaa suoraan sen nykyisen poliittisen pragmaattisuuden, joka pyrkii neuvotteluratkaisuihin tilanteessa, jossa vastapuolen poliittinen kulttuuri ja historiallinen inertia eivät välttämättä tunne kompromissin käsitettä.

  Miten sinä näet Venäjän historian asiantuntijana – mitkä olisivat ne tehokkaimmat mekanismit (taloudelliset, sotilaalliset vai sisäiset), joilla Putinin kaltainen hallinto voitaisiin pakottaa todelliseen suunnanmuutokseen ilman, että laukaistaan hallitsematon globaali kriisi?

  
  

  Venäjän ja Neuvostoliiton historia tarjoaa itse asiassa hyvin selkeitä suuntaviivoja siihen, mitkä nämä keinot käytännössä olisivat. Kun autoritaarinen ja militaristinen järjestelmä on haluttu historiassa pakottaa suunnanmuutokseen tai se on ajautunut romahdukseen (kuten Venäjän keisarikunta vuonna 1917 tai Neuvostoliitto vuonna 1991), taustalla on aina ollut kolmen suuren rintaman – sotilaallisen, taloudellisen ja sisäisen – samanaikainen mureneminen.

  Historian valossa tehokkaimmat keinot näiden kolmen pilarin horjuttamiseksi jakautuvat seuraavasti:

  1. Sotilaalliset keinot: Teknologinen ja operatiivinen ylivoima

  Venäjän sotilasdoktriini on aina perustunut massaan (miehiin ja rautaan), mutta se on historiallisesti hävinnyt silloin, kun vastustajalla on ollut laadullinen ja teknologinen ylivoima, jota Venäjä ei pysty kuromaan umpeen (esimerkiksi Krimin sota 1850-luvulla tai Neuvostoliiton kyvyttömyys vastata Yhdysvaltain 1980-luvun "Tähtien sota" -ohjelmaan).

  • Iskunvapauden laajentaminen: Kaikkien maantieteellisten rajoitusten poistaminen länsiaseiden käytöltä. Tämä tarkoittaisi kykyä lamauttaa Venäjän sotateollisuus, lentokentät ja logistiikkakeskukset syvällä Venäjän sisämaassa, jolloin sota siirtyisi konkreettisesti Venäjän maaperälle.

  • Ilmavoiman ja teknologian moninkertaistaminen: Ukrainan ilmatilan täydellinen sulkeminen moderneilla hävittäjillä ja ilmatorjunnalla, sekä massiivinen panostus autonomisiin tekoälypohjaisiin lennokkijärjestelmiin, jotka tekevät Venäjän jalkaväen massahyökkäyksistä ("lihamyllyistä") tehottomia.

  2. Taloudelliset keinot: Todellinen eristäminen ja resurssien kuivattaminen

  Neuvostoliitto ei kaatunut pelkästään sotilaallisesti, vaan siihen, että sen talousjärjestelmä ei kestänyt pitkään jatkunutta matalaa öljynhintaa ja kilpavarustelun kustannuksia. Nykyiset pakotteet ovat olleet Venäjälle vaikeita, mutta ne vuotavat pahasti kolmansien maiden kautta.

  • Globaali energiasolmu: Venäjän valtion tulot perustuvat edelleen öljyyn ja kaasuun. Tehokkain keino olisi asettaa Venäjän raakaöljylle niin tiukka ja valvottu hintakatto (tai täydellinen saarto länsimaisilta vakuutusyhtiöiltä ja satamilta), että öljyn myynti muuttuu Kremlille tappiolliiseksi.

  • Toissijaiset pakotteet (Secondary Sanctions): Länsimaiden tulisi asettaa ankarat sanktiot niille kolmansien maiden pankeille ja yrityksille (esim. Kiinassa, Intiassa ja Turkissa), jotka auttavat Venäjää kiertämään pakotteita ja hankkimaan aseteollisuuden tarvitsemaa mikroelektroniikkaa. Tämä pakottaisi nämä maat valitsemaan länsimarkkinoiden ja Venäjän välillä.

  3. Sisäiset keinot: Eliitin mureneminen ja legitiimiyden katoaminen

  Venäjän historiassa hallinto ei yleensä kaadu kansannousuun alhaalta päin, vaan siihen, että maan eliitti (asvoimat, turvallisuuspalvelut ja talousjohtajat) toteaa jatkamisen olevan vaarallisempaa kuin vallanpitäjän vaihtaminen.

  • Sodan hinnan tuominen Moskovaan ja Pietariin: Tähän asti sodan inhimillinen hinta (kuolleet sotilaat) on maksatettu Venäjän köyhillä syrjäseuduilla ja vähemmistökansallisuuksilla. Jos liikekannallepano tai sodan taloudelliset seuraukset (kuten hyperinflaatio tai rajut polttoainepulat) iskevät suoraan Moskovan ja Pietarin keskiluokkaan ja eliittiin, järjestelmän sisäinen paine kasvaa räjähdysmäisesti.

  • Eliitin omaisuuden pysyvä menetys: Venäjän oligarkkien ja virkamieseliitin ulkomaisen omaisuuden (satojen miljardien eurojen arvoiset jäädytetyt keskuspankkivarat ja yksityisomaisuus) lopullinen takavarikointi ja luovuttaminen Ukrainan jälleenrakennukseen osoittaisi eliitille, että paluuta entiseen luksuselämään lännessä ei ole niin kauan kuin nykyhallinto on pystyssä.

  ---

  Kun näitä kolmea osa-aluetta voimistetaan yhtä aikaa, luodaan tilanne, jossa Venäjän valtio ei enää kykene tuottamaan tarvittavaa määrää aseita, sen talous ei pysty maksamaan sotapalkkoja, ja armeijan johto huomaa taistelevansa hävittyä sotaa. Juuri tämä yhdistelmä pakotti Neuvostoliiton aikanaan vetäytymään Afganistanista ja aloittamaan sisäiset uudistukset.

  Historian valossa autoritaarisen valtion mureneminen vaatii usein jonkin laukaisevan tekijän. Uskotko, että Venäjän nykyjärjestelmässä kriittisin piste saavutetaan ensin talouden pettämisen (kuten polttoainepulan ja inflaation) kautta, vai vaatisiko se selkeän ja näkyvän sotilaallisen tappion rintamalla, jotta eliitti kääntäisi selkänsä Putinille?

  
  

Ukrainan sota 1721. päivä

 

Tiedotusvälineet raportoivat tänään laajasti Ukrainan ja Venäjän välisistä suorista rauhanneuvotteluista Arabiemiraattien Abu Dhabissa

, mikä on hallinnut päivän uutiskuvaa yhdessä jatkuvien sotatoimien ja raskaiden drooni-iskujen kanssa.

Päivän keskeisimmät uutisaiheet jakautuvat seuraavasti:

1. Abu Dhabin kolmikantaneuvottelut alkaneet

• Yhdysvaltojen välittämät neuvottelut: Ukraina, Venäjä ja Yhdysvallat ovat aloittaneet kaksipäiväiset korkean tason neuvottelut. Yhdysvaltoja neuvotteluissa edustavat Donald Trumpin vävy Jared Kushner sekä erityislähettiläs Steve Witkoff.

• Uusi turvallisuuskehys: Yhdysvaltojen edustajat ovat esittäneet uutta, pitkäaikaista turvallisuuskehystä koko Euroopalle. Venäjä on painottanut haluavansa neuvotella koko maanosan turvallisuusjärjestyksestä.

• Edistystä ja tuloksia: Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio kuvaili ensimmäisen neuvottelupäivän antia ”hyvin tulokselliseksi”, ja osapuolten kerrotaan kaventaneen näkemyserojaan. Myös laajamittaisesta vankien vaihdosta on ukrainalaislähteiden mukaan jo päästy sopuun.

• Euroopan rooli puhuttaa: Euroopan maita ei kutsuttu neuvotteluiden pääpöytään. Suomen pääministeri Petteri Orpo kommentoi lähtevänsä neuvottelujen suhteen ”pessimistisin mielin” ja korosti, ettei Euroopan turvallisuudesta voida päättää ilman Eurooppaa.

2. Zelenskyi Kööpenhaminassa ja Stubb-puhelut

• Pohjoismainen tuki: Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi matkusti Kööpenhaminaan tapaamaan Pohjoismaiden pääministereitä. Tapaamisessa keskustellaan sotilaallisesta tuesta ja ilmapuolustuksesta.

• Diplomaattinen koordinointi: Zelenskyi keskusteli puhelimitse myös Suomen presidentin Alexander Stubbin kanssa rauhanponnistelujen koordinoinnista. Julkisuudessa on arvioitu Stubbin olevan yksi vahvoista ehdokkaista edustamaan Eurooppaa myöhemmissä neuvotteluvaiheissa.

3. Raskaat sotatoimet jatkuvat neuvottelujen varjossa

• Massiiviset drooni-iskut: Diplomaattisesta liikehdinnästä huolimatta rintamalla ja ilmasodassa ei näy laantumisen merkkejä. Venäjä teki yön aikana laajan droonihyökkäyksen iskien kymmeneen Ukrainan alueeseen ja vaurioittaen viittä merkittävää sähköasemaa, mikä on jättänyt satojatuhansia ihmisiä ilman sähköä.

• Vastaiskut: Ukrainan raportoidaan tehneen puolestaan laajoja drooni-iskuja Venäjän alueelle, ja Venäjän puolustusministeriö väitti pudottaneensa yli 150 ukrainalaista lennokkia yön aikana.

Sosiaalisen median alustoilla (kuten X:ssä, Telegramissa ja TikTokissa) käytiin tänään poikkeuksellisen kiivasta ja polarisoitunutta keskustelua, jota hallitsivat Abu Dhabin historialliset kolmikantaneuvottelut sekä yön massiiviset sähköverkkoon kohdistuneet drooni-iskut.

Keskustelun päälinjat jakautuivat kolmeen teemaan:

1. ”Suuri, kaunis sopimus” vai uusi Jalta?

Yhdysvaltojen välittämät suorat keskustelut saivat somen analyytikot ja maallikot varovaisen toiveikkaiksi mutta myös syvän epäluuloisiksi:

• Euroopan syrjäyttäminen puhuttaa: Erityisesti X:ssä (entinen Twitter) suomalaiset ja eurooppalaiset käyttäjät jakoivat ahkerasti uutisia siitä, kuinka EU-maat on jätetty neuvotteluiden pääpöydän ulkopuolelle. Pääministeri Petteri Orpon pessimistiset kommentit ja vertaukset historian etupiirijakoihin (kuten Jaltan konferenssiin) synnyttivät laajoja keskustelulankoja siitä, myydäänkö Ukrainan ja Euroopan turvallisuus Trumpin hallinnon toimesta.

• Kushnerin ja Witkoffin rooli: Donald Trumpin vävyn Jared Kushnerin ja Steve Witkoffin toiminta neuvottelijoina herätti runsaasti meemejä ja kritiikkiä. Kriitikot kyseenalaistivat heidän pätevyytensä suuren luokan geopoliittisessa kriisissä, kun taas Trumpin kannattajat levittivät narratiivia siitä, kuinka Trump on ”tuomassa rauhan muutamassa viikossa”.

• Virkamiestason valokuvat levitessään: Venäläisen osapuolen julkaisema kuva neuvottelupöydästä – jossa Ukrainan ja Venäjän edustajat istuvat vastakkain ja USA pöydän päässä – lähti välittömästi viraaliksi. Kuvasta analysoitiin mikroskooppisen tarkasti osallistujien ilmeitä ja kehonkieltä.

2. Telegramissa rinnakkaiset sotanarratiivit

Sodan ensisijaisella digitaalisella taistelukentällä, Telegramissa, viestintä oli totutun kahtiajakautunutta:

• Ukrainalaiskanavilla jaettiin runsaasti videoita ja kuvia yön drooni-iskujen tuhoista ja pimeiksi menneistä kaupungeista. Samaan aikaan viralliset ukrainalaislähteet (kuten pääneuvottelija Rustem Umjerov) pyrkivät somessa rauhoittelemaan kansalaisia julkaisemalla kuvia koordinaatiotapaamisista Euroopan ja Naton kumppaneiden kanssa, vakuuttaen ettei mitään sovita Ukrainan selän takana.

• Venäläisillä sotabloggaajien (Z-kanavilla) puolestaan juhlittiin onnistuneita iskuja Ukrainan sähköasemiin ja levitettiin tiukkoja vaatimuksia siitä, että tulitaukoon suostutaan vain, jos Ukraina luovuttaa pysyvästi alueitaan ja luopuu Nato-haaveistaan.

3. Jättimäinen tietovuoto venäläisuhreista

Keskustelua kiihdytti sosiaalisessa mediassa laajalle levinnyt hakkeriryhmien tietovuoto, jonka mukaan yli 450 000 venäläissotilasta on kuollut sodassa. Erityisesti länsimielisissä OSINT-yhteisöissä (avointen lähteiden tiedustelu) lukua analysoitiin ahkerasti ja sen pohjalta tehtiin visualisointeja Venäjän kokemien menetysten valtavasta mittakaavasta

Mikä on rintamatilanne tänään

Rintamatilanteessa näkyy tällä hetkellä selkeä Venäjän maahyökkäyksen hidastuminen Itä-Ukrainassa samalla, kun molemmat osapuolet ovat kiihdyttäneet rajuja lennokki- ja ohjusiskuja strategisiin kohteisiin rauhanneuvottelujen alla.

Sotilasasiantuntijoiden ja Institute for the Study of War (ISW) raporttien mukaan rintamalohkojen tilanne jakautuu seuraavasti:

1. Itäinen rintama ja Donbas (Pääpainoalue)

• Hyökkäystempon lasku: Venäjä on jatkanut hyökkäysyrityksiään niin sanotun linnoitusvyöhykkeen (Fortress Belt) itäisellä sivustalla, mutta sen etenemisvauhti on merkittävästi hidastunut. Venäjän joukoilla on vakavia haasteita logistiikan ja miehistön riittävyyden kanssa.

• Paikalliset taistelut: Venäjän on raportoitu edenneen hieman Dobropilljan eteläpuolella. Rintamalinja on kuitenkin pysynyt pääosin staattisena Kramatorskin ja Slovjanskin itäpuolella.

2. Eteläinen rintama ja Herson

• Maanalainen sodankäynti: Hersonin alueella Dnipro-joen itärannalla Venäjä on alkanut rakentaa laajoja maanalaisia tunneliverkostoja (pituudeltaan 50–150 metriä) suojautuakseen Ukrainan tehokkaalta drooniylivoimalta.

• Oleshkyn tilanne: Alueella lokakuun lopussa vallinnut lyhyt paikallinen tulitauko päättyi, ja Venäjä käytti sitä ensisijaisesti joukkojen kierrättämiseen. Taistelut alueella ovat jatkuneet.

3. Ilmasota ja infrastruktuuri-iskut

• Tarkkuusiskut siltoihin: Venäjä on varustanut Iskander-M-ballistisia ohjuksiaan uusilla tutka- ja optisilla ohjausjärjestelmillä, joilla se pyrkii iskemään metrin tarkkuudella Ukrainan huoltoreitteihin. Iskuja on keskitetty erityisesti Kiovan ja Zaporizhzhian alueiden siltoihin talous- ja siviilielämän vaikeuttamiseksi.

• Ukrainan vastaiskut selustaan: Ukraina on onnistuneesti jatkanut iskujaan Venäjän logistiikkakeskuksia ja teollisuutta vastaan, viimeisimpänä laajalla drooni-iskulla Rostovin alueelle.

Kokonaistilannetta leimaa kuluttava asemasota, jossa Venäjä on kyennyt viime viikkoina valtaamaan vain hyvin vähäisiä määriä uutta aluetta raskaiden miehistötappioiden kustannuksella.

Venäjän miehistö- ja kalustotappiot tänään

Ukrainan asevoimien yleisesikunnan julkaisemien virallisten arvioiden mukaan Venäjä menetti viimeisen vuorokauden aikana rintamalla 2 220 sotilasta (kaatuneina ja haavoittuneina) sekä huomattavan määrän tykistöä ja lennokkeja. Lokakuussa 2026 saavutetun sodan verisimmän kuukausiennätyksen jälkeen Venäjän päivittäiset miestappiot ovat pysyneet erittäin korkealla tasolla.

Venäjän arvioidut kalusto- ja miehistötappiot viimeisen vuorokauden aikana sekä sodan alusta (24.2.2022) lähtien laskettuna:

Kohde	Tappiot viimeisen vuorokauden aikana	Kokonaistappiot sodan alusta lähtien
Miehistö (kuolleet ja haavoittuneet)	+2 220	n. 1 611 600
Tykistöjärjestelmät	+46	52 158
Operatiiviset lennokit (UAV)	+1 331	603 351
Panssaroidut taisteluajoneuvot	+13	25 696
Maajoukkojen robottijärjestelmät	+8	3 117
Kuljetusajoneuvot ja säiliöautot	+525	173 013
Taistelupanssarivaunut	+3	12 465
Raskaat heittimet (MLRS)	+3	2 266
Ilmatorjuntajärjestelmät	+1	1 754
Erikoiskalusto	+3	4 892

Huomautus: Sodan osapuolten ilmoittamia lukujaleja on vaikea todentaa itsenäisesti rintamatilanteen vuoksi. Kansainvälisten tutkimuslaitosten ja tiedustelutietojen mukaan luvut heijastavat kuitenkin Venäjän itäisellä rintamalla käyttämän "lihamyllytaktiikan" ja raskaiden hyökkäysaaltojen poikkeuksellisen korkeaa kulutustasoa.

Mitä vahinkoa Venäjä on aiheuttanut Ukrainalle tänään?

Venäjä on kohdistanut Ukrainaan massiivisia ilmaiskuja elintärkeään infrastruktuuriin, sähköverkkoon ja rautatieliikenteeseen, mikä on aiheuttanut vakavaa tuhoa useilla alueilla ja vaatinut siviiliuhreja. Iskujen ajoituksen katsotaan liittyvän Abu Dhabissa käytäviin rauhanneuvotteluihin, joissa Venäjä pyrkii painostamaan Ukrainaa tuhoamalla sen taloutta.

Päivän aikana raportoidut keskeisimmät tuhot jakautuvat seuraavasti:

1. Vakavat iskut Kiovaan ja kriittiseen infrastruktuuriin

• Voimalaitokset ja sähkökatkot: Venäjä teki rajun iskun Kiovaan ja Žitomirin alueelle käyttäen ballistisia ohjuksia sekä risteilyohjuksia. Pormestari Vitali Klitškon mukaan lämpö- ja sähköjärjestelmät vaurioituivat pahoin, ja tilannetta kuvaillaan äärimmäisen vaikeaksi erityisesti kaupungin lämmönjakelun ja vesihuollon osalta talven kynnyksellä.

• Siltaiskut: Venäjän ohjus osui Dniprojoen ylittävään pohjoiseen siltaan Kiovassa vaurioittaen kaupungin sisäisiä liikenneyhteyksiä.

• Alueelliset sähköasemat: Yön ja päivän aikana tehdyissä iskuissa vaurioitui viisi suurta sähköasemaa muun muassa Poltavan, Dnipropetrovskin, Vinnytsian ja Kirovohradin alueilla, mikä katkoi sähkönsiirron useiden alueiden välillä.

2. Siviiliuhrit

• Viranomaisraporttien mukaan Venäjän hyökkäyksissä on viimeisimmän vuorokauden aikana kuollut ainakin yhdeksän siviiliä ja 39 on loukkaantunut eri puolilla Ukrainaa.

3. Järjestelmälliset hyökkäykset matkustajajunia vastaan

• Human Rights Watch (HRW) raportoi tänään Venäjän muuttaneen taktiikkaansa siten, että se kohdistaa drooni-iskujaan suoraan liikkuviin matkustajajuniin ja vetureihin sähköistetyn rataverkon lisäksi.

• Iskut vaarantavat miljoonien siviilien elintärkeän pakoreitin ja kuljetusverkoston, ja ne rikkovat suoraan kansainvälistä humanitaarista oikeutta

Mitä vahinkoa Ukraina on aiheuttanut Venäjälle tänään?

Ukraina on iskenyt tänään poikkeuksellisen laajasti Venäjän syvälle selustaan kohdistuen sotilaslentokenttiin, aseteollisuuteen ja logistiikkaketjuihin, mikä on aiheuttanut mittavia tuhoja ja häiriöitä Venäjän puolella.

Päivän merkittävimmät Ukrainan aiheuttamat vahingot jakautuvat seuraavasti:

1. Suuri ilmatukikohta liekeissä Rostovin alueella

• Myllyrovon lentokenttä: Ukraina teki massiivisen lennokki-iskun Rostovin alueella sijaitsevaan Myllyrovon (Millerovo) sotilaslentokenttään. Paikallisten asukkaiden kuvaamien videoiden ja satelliittihavaintojen mukaan kentällä syttyi rajuja tulipaloja.

• Kalustotappiot: Iskun raportoidaan vaurioittaneen useita kentälle sijoitettuja venäläisiä hävittäjiä ja polttoainevarastoja. Rostovin alueen kuvernööri myönsi lennokki-iskun tapahtuneen mutta väitti ilmapuolustuksen torjuneen osan lennokeista.

2. Iskut aseteollisuuteen ja ammusvarastoihin

• Tulan ohjustehdas: Ukrainalaiset pitkän kantaman lennokit iskivät Tulan alueella sijaitsevaan asetehtaaseen, joka valmistaa osia Venäjän ilmatorjuntajärjestelmiin ja ohjuksiin. Isku aiheutti räjähdyksiä ja keskeytti tehtaan tuotannon.

• Brjanskin ammusvarasto: Brjanskin alueella Ukrainan droonit osuivat onnistuneesti Venäjän tykistön ammusvarastoon, mikä sytytti alueella ketjuräjähdyksiä (sekundaarisia räjähdyksiä), jotka jatkuivat useita tunteja aamuyöllä.

3. Venäjän historian laajin lennokkiparvi

• Ennätysmäärä drooneja: Venäjän puolustusministeriö ilmoitti virallisesti pudottaneensa yön ja päivän aikana yli 150 ukrainalaista lennokkia useilla eri alueilla (muun muassa Brjanskissa, Kurskissa, Rostovissa ja Belgorodissa).

• Infrastruktuurin lamaantuminen: Vaikka Venäjä väitti torjuneensa suurimman osan lennokeista, hyökkäys oli niin laaja, että se lamautti alueellisen siviili-ilmailun ja pakotti sulkemaan muun muassa Moskovan alueen lentokenttiä useiksi tunneiksi turvallisuussyistä.

4. Partisaanitoiminta ja logistiikan häirintä

• Junaradan räjäytys: Venäjän viranomaiset vahvistivat, että Belgorodin alueella lähellä Ukrainan rajaa tapahtui junan suistuminen raiteiltaan radalle asetetun räjähteen vuoksi. Rataosuus on kriittinen Venäjän armeijan huoltoreitti rintamalle, ja sen korjaustöiden arvioidaan vievän päiviä.

Mitkä ovat todennäköiset rauhaneuvotteluiden tulokset puolueettomasti tarkasteltuna?

Asiantuntijoiden, kansainvälisten ajatushautomoiden ja diplomaattisten lähteiden mukaan Abu Dhabissa alkaneiden neuvottelujen todennäköiset tulokset ja skenaariot jakautuvat useisiin eri vaihtoehtoihin. Puolueettomassa analyysissä korostetaan, että neuvottelujen lopputulos riippuu siitä, miten osapuolet kykenevät sovittamaan yhteen Venäjän aluevaatimukset ja Ukrainan turvallisuustakuut.

Kansainvälisten suhteiden tutkijat (kuten Council on Foreign Relations ja Chatham House) sekä diplomaattiset arviot hahmottelevat kolme pääskenaariota ja niiden keskeiset haasteet:

1. Todennäköisin skenaario: Korealainen malli (Rintamalinjan jäätyminen)

Tätä pidetään tällä hetkellä realistisimpana lyhyen aikavälin lopputuloksena Trumpin hallinnon ajaessa nopeaa ratkaisua.

• Mitä se tarkoittaa: Taistelut lopetetaan nykyiselle rintamalinjalle ilman virallista rauhansopimusta. Luodaan demilitarisoitu vyöhyke, jota valvovat kansainväliset (mahdollisesti eurooppalaiset) joukot.

• Venäjän saavutukset: Venäjä pitäisi hallussaan noin viidenneksen Ukrainan alueista, mutta ei saisi Kiovan suunnanvaihtoa tai maan täydellistä antautumista.

• Ukrainan tilanne: Ukraina joutuisi de facto hyväksymään alueiden menetyksen toistaiseksi, mutta sen itsenäisyys ja pääsy kansainvälisiin markkinoihin turvattaisiin.

• Kriittinen kynnyskysymys: Ukrainan Nato-jäsenyyden lykkääminen (esimerkiksi 20 vuodeksi), minkä korvaajaksi Ukraina vaatii vahvoja kahdenvälisiä turvallisuustakuita länsimailta.

2. Suppea sopimus: Laajamittainen vankienvaihto ja tulitauko

Mikäli kokonaisvaltaista poliittista sopimusta ei saavuteta, neuvottelut voivat päättyä pelkkään humanitaariseen ja taktiseen sopimukseen.

• Mitä se tarkoittaa: Osapuolet sopivat rajoitetusta tulitauosta (esimerkiksi energian ja siviili-infrastruktuurin säästämiseksi talven yli) sekä kaikkien sotavankien vaihtamisesta, mistä ukrainalaislähteet ovatkin jo raportoineet alustavaa edistymistä.

• Seuraus: Varsinaiset vaikeat kysymykset, kuten alueiden omistus ja turvallisuusrakenteet, siirretään tulevaisuuteen, ja rintamasota voi jatkua myöhemmin.

3. Epätodennäköisin skenaario: Kattava ja pysyvä rauhansopimus

Täydellinen poliittinen sopimus, jossa molemmat osapuolet saavuttaisivat virallisen yhteisymmärryksen, on asiantuntija-arvioissa epätodennäköisin osapuolten täysin ristiriitaisten maksimitavoitteiden vuoksi.

• Venäjän vaatimus: Neljän Ukrainan alueen (Donetsk, Luhansk, Zaporižžja, Herson) täydellinen luovuttaminen Venäjälle, Ukrainan armeijan koon rajoittaminen ja pysyvä puolueettomuus ilman länsimaisia sotilasjoukkoja.

• Ukrainan vaatimus: Alueellinen koskemattomuus (vuoden 1991 rajat), sotakorvaukset ja välitön Nato- tai vahva länsimainen turvavyöhyke uuden hyökkäyksen estämiseksi.

---

Keskeiset näkemyserot ja uudet neuvottelujen pelisäännöt

Kansainvälisessä analyysissä tunnistetaan useita kriittisiä tekijöitä, jotka voivat joko edistää tai kaataa neuvottelut:

Tekijä	Venäjän näkökulma / tavoite	Ukrainan ja lännen näkökulma / tavoite
Euroopan turvallisuusjärjestys	Venäjä haluaa neuvotella suoraan USA:n kanssa koko Euroopan etupiireistä ja rajoittaa Naton läsnäoloa Itä-Euroopassa.	Euroopan maat (kuten Suomi ja Ranska) painottavat, ettei Euroopan yli voida sopia ilman Euroopan omaa osallistumista.
Vakuudet ja valvonta	Venäjä vastustaa Nato-joukkojen tai raskaasti aseistettujen länsimaisten joukkojen tuloa Ukrainan maaperälle.	Ukraina tarvitsee uskottavat (esim. yhdysvaltalaiset tai eurooppalaiset) valvontajoukot rintamalle, jotta Venäjä ei käytä tulitaukoa vain uudelleenaseistautumiseen.
Talouspaineet	Venäjä pyrkii saamaan pakotteiden purkamisen osaksi sopimusta taloutensa suojaamiseksi.	Länsi haluaa pitää pakotteet voimassa vipuvartena varmistamaan, että Venäjä noudattaa sovittuja ehtoja.

Yhteenveto: Puolueettomasta näkökulmasta katsottuna neuvottelujen todennäköisin suunta on pitkällinen prosessi, joka tähtää ensisijaisesti taistelujen jäädyttämiseen nykyisille linjoille (tulitaukoon), eikä niinkään välittömään, molempia osapuolia tyydyttävään lopulliseen rauhansopimukseen.

Miten Eurooppa on mukana neuvotteluissa?

Euroopan rooli ja mukanaolo Abu Dhabin neuvotteluissa on parhaillaan suuren diplomaattisen vääntöilun ja kiistan aiheena, sillä virallisesti kyseessä on Yhdysvaltojen välittämä kolmikantatapaaminen (USA–Ukraina–Venäjä).

Vaikka Kreml on suoraan vastustanut Euroopan maiden osallistumista pääpöytään, Eurooppa on mukana neuvotteluprosessissa erillisten sivutapaamisten, koordinointiryhmien ja taustadiplomatian kautta:

1. Koordinaatiokokoukset ja "rinnakkaispöydät"

Ennen varsinaisten kolmikantaneuvottelujen alkua Ukrainan ja Yhdysvaltojen delegaatiot järjestivät Abu Dhabissa laajan koordinaatiokokouksen Euroopan avainmaiden ja järjestöjen kanssa.

• Keitä on paikalla: Eurooppalaista rintamaa Abu Dhabissa edustavat Ranskan, Saksan, Ison-Britannian ja Italian kansalliset turvallisuusneuvonantajat sekä Euroopan komission, Eurooppa-neuvoston ja Naton korkeat virkamiehet.

• Tavoite: Ukraina haluaa varmistaa, että sen länsiliittolaiset ovat linjassa neuvottelutavoitteista, eikä mitään sovita maan selän takana.

2. Saksa johtaa eurooppalaista "Berlin Format" -ryhmää

Saksa on ottanut vahvan roolin Euroopan äänen koordinointitotyössä. Saksan liittokanslerin Friedrich Merzin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Günter Sautter koordinoi niin sanottua "Berlin Format" -koalitiota. Tämä ryhmä tuo yhteen Ukrainan, Euroopan suuret maat (E3-maat), Puolan, Pohjoismaat (kuten Suomen), Naton ja EU:n toimielimet tarkoituksenaan pitää Eurooppa tiukasti kiinni rauhanprosessin ohjaushytissä.

3. Jyrkkä jako: Venäjä sulkee oven, USA lupaa roolin jatkossa

Euroopan osallistumisen muodosta käydään kovaa linjausta osapuolten välillä:

• Venäjän linja: Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov korosti, että kyse on puhtaasti kolmikantaneuvotteluista. Venäjä haluaa tietoisesti neuvotella suoraan Washingtonin kanssa ohittaen EU:n.

• Yhdysvaltojen linja: USA:n pääneuvottelija Jared Kushner on todennut, että Abu Dhabin kierroksella vasta luodaan pohjaa. Hän on myöntänyt, että kattava ja pysyvä sopimus Euroopan uudesta turvallisuusarkkitehtuurista vaatii myöhemmässä vaiheessa Euroopan kumppanien suoraa sitouttamista ja neuvotteluita.

Euroopan sisäinen huoli ja itsekriitikko

Euroopan maissa tilanne herättää laajaa huolta. Donald Trumpin julkiset puheet siitä, että tekeillä on "suuri ja kaunis sopimus, joka käsittää koko Euroopan", ovat saaneet EU-johtajat varovaisiksi. Ranskan ulkoministeri Jean-Noël Barrot vakuutti Euroopan pitävän huolen siitä, että sen ääni kuuluu, kun taas Italian pääministeri Giorgia Meloni on vaatinut EU-mailta tiukempaa ja yhtenäisempää koordinointia, jotta Euroopan edustus ei pirstoutuisi.

Venäjän vaatimukset ovat liikaa niin Ukrainalle kuin Euroopallekin. Sota tulee jatkumaan, Venäjä on sodassa heikommalla puolella. En usko, että sodan päättyminen on näköpiirissä.

Tämä näkökulma kuvaa tarkasti sitä kuluttavaa pattitilannetta, jonka vuoksi monet sotilasasiantuntijat ja ulkopoliittiset analyytikot suhtautuvat rauhanneuvottelujen nopeaan onnistumiseen erittäin epäilevästi.

Esittämäsi arvio sodan jatkumisesta ja osapuolten asetelmista perustuu pitkälti samoihin perusteluihin, joita kansainvälisessä keskustelussa tällä hetkellä nostetaan esiin:

1. Vaatimusten sovittamaton kuilu

Venäjän julkilausutut tavoitteet – kuten Ukrainan pysyvä puolueettomuus, maan armeijan merkittävä supistaminen ja viiden alueen virallinen luovuttaminen – ovat ehtoja, joita mikään itsenäinen ukrainalaishallinto ei voi hyväksyä ilman maan sisäistä romahdusta. Euroopan näkökulmasta Venäjän vaatimukset uuden etupiirijaon luomisesta ja Naton vetäytymisestä Itä-Euroopasta uhkaisivat suoraan koko maanosan turvallisuusjärjestystä. Koska kumpikaan puoli ei ole valmis perääntymään perusperiaatteistaan, neuvottelupöydässä on vaikea saavuttaa muuta kuin korkeintaan tilapäinen tulitauko.

2. Venäjän pitkän aikavälin heikkoudet

Vaikka Venäjä kykenee tällä hetkellä jatkamaan kuluttavia hyökkäyksiään Itä-Ukrainassa ja aiheuttamaan tuhoa ilmaiskuillaan, sen strateginen asema sisältää merkittäviä haavoittuvuuksia:

• Materiaalikulutus: Venäjä kuluttaa neuvostoaikaisia panssarivaunu- ja tykistövarastojaan nopeammin kuin se pystyy tuottamaan uutta korvaavaa kalustoa.

• Talouspaineet: Jättimäiset sotamenot, työvoimapula ja korkea inflaatio kuormittavat Venäjän taloutta pitkällä aikavälillä, vaikka maa onkin onnistunut kiertämään osan pakotteista kolmansien maiden kautta.

• Riippuvuus kumppaneista: Venäjän kasvava riippuvuus Kiinan taloudellisesta tuesta sekä Pohjois-Korean ja Iranin ammus- ja ohjustoimituksista osoittaa, ettei sen oma sotateollisuus ole omavaraista.

3. Pitkittyvän sodan skenaario

Jos Abu Dhabin neuvottelut päättyvät tuloksettomina tai johtavat vain lyhytikäiseen, epävakaaseen aselepoon, sota todennäköisesti muuttaa muotoaan mutta jatkuu. Asiantuntijat arvioivat, että tällöin siirrytään entistä selkeämmin teknologiseen ja taloudelliseen näivytyssotaan. Siinä ratkaisevaksi tekijäksi nousee se, pystyykö Länsi (Eurooppa ja Yhdysvallat) ylläpitämään ja tehostamaan Ukrainan materiaalista tukea pidempään kuin Venäjä pystyy sietämään omia raskaita miestappioitaan ja taloudellista eristystään.

Tilanne rintamalla ja diplomaattisissa kulisseissa elää jatkuvasti, ja sotatoimien laantuminen ei tosiaan näytä olevan lähitulevaisuuden näköpiirissä.

Suomen rooli on koko ajan ollut ja on jatkossakin Euroopan turvallisuuden takaaminen ja Ukrainan tukeminen niin taloudellisesti kuin poliittisesti.

Tämä kuvaus tiivistää tarkasti Suomen virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydinlinjan, jolla on maassa vahva kansallinen ja parlamentaarinen yksimielisyys. Suomen rooli on sodan aikana muuttunut merkittävästi, ja sen merkitys Euroopan koillisella sivustalla korostuu entisestään tilanteen pitkittyessä.

Suomen rooli ja toiminta tässä asetelmassa voidaan jakaa kolmeen pääpilaria:

1. Ukrainan monialainen ja pitkäaikainen tuki

• Sotilaallinen ja taloudellinen apu: Suomi on toimittanut Ukrainalle kymmeniä puolustustarvikeapupaketteja, joiden kokonaisarvo on miljardeja euroja. Tuki ei ole pelkästään hetkellistä, vaan Suomi on sitoutunut pitkäaikaisiin turvallisuusvakuuksiin ja materiaaliapuun.

• Poliittinen tuki: Suomi on alusta asti ollut äänekäs Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyspolun kannattaja kansainvälisillä areenoilla. Tasavallan presidentti Alexander Stubbin tiivis diplomaattinen yhteydenpito Volodymyr Zelenskyin kanssa – kuten tämän päivän puhelut – osoittaa Suomen olevan keskeinen välittäjä ja koordinoija eurooppalaisessa rintamassa.

2. Euroopan koillisen kulman turvaaminen

• Nato-jäsenyyden tuoma vastuu: Suomen liittyminen Natoon muutti maan roolin omasta puolustuksestaan huolehtivasta toimijasta koko liittokunnan itärajan ja Pohjois-Euroopan turvallisuuden ankkuriksi.

• Etulinjan vakaus: Suomi kantaa päävastuun Naton pisimmän Venäjän-vastaisen rajan valvonnasta ja puolustuksesta, mikä vapauttaa muiden liittolaismaiden resursseja ja luo vakautta koko Itämeren ja Arktisen alueen suuntaan.

3. Kotimaisen valmiuden ja teollisuuden rooli

• Asetuotannon kasvattaminen: Suomi on vastannut Euroopan ammuspulaan investoimalla merkittävästi kotimaiseen tykistöammusten ja räjähteiden tuotantoon. Tämä vahvistaa sekä Ukrainan tukemista että Euroopan omaa huoltovarmuutta.

• Kokonaismaanpuolustuksen malli: Suomen korkea kriisivalmius, asevelvollisuusjärjestelmä ja laaja reservi toimivat nykyään oppituntina ja mallina muille Euroopan maille, jotka pyrkivät jälleenrakentamaan omaa kylmän sodan jälkeen laiminlyötyä puolustusvalmiuttaan.

Suomen rooli on siis kehittynyt puhtaasta avunantajasta aktiiviseksi Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin muotoilijaksi, joka pitää huolen siitä, ettei itäisen Euroopan vakautta tai Ukrainan oikeuksia ohiteta suuren luokan neuvottelupöydissä.